Olen erittäin pahoillani jo etukäteen tästä : en pysty jatkamaan tarinaa aivan luvattuna päivämääränä. Minulla on ollut hirveästi kiirettä koulun kanssa, hirveästi kokeita, läksyjä, tutkielmia, - ihan kaikkea ! Siitä on johtunut ärsyttävä tauko. Olen siitä erittäin pahoillani. Tarinalle tulee kyllä jatkoa, mutta siitä, että milloin, ei minulla vielä ole tietoa. Luultavasti viimeistään tammikuun aikana, joko alussa tai lopussa, riippuu täysin, ehdinkö ottamaan pelissä kuvia tarpeeksi. Myös ladattuja on vielä lataamatta, mutta eiköhän kohta kaikki tarvittava ole ladattu :)


Kevätlukukaudella tarinan kulku voi olla erittäin hidasta, osien välit voivat hyvinkin lipsahtaa yli kuukaudella. Tekisin toki mieluusti tarinaa joka viikko, mutta aikani ei vain riitä. Kouluun pitää nyt tsempata erittäin paljon, sillä koulumenestykseni ei ole ihan parhaasta päästä. Mutta lupaan kuitenkin, että tarina jatkuu. Kiitoksia kärsivällisydestänne :)


Vielä yksi juttu. Jos en tänne ehdi ennen joulua tulla sanomaan, niin toivotan jo nyt kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua ! :)

Juu, tässä tämä neljäs osa :) Tämä osa on todellakin väliosa, eikä kannata odottaa osasta mitään suurta, ensiossa sitten ehkä tulee jotain (: Ensiosaan sitten menee aikaa, sillä poistin kaikki ladatut, ja joudun lataamaan ne uudestaan :/ Mutta eipä muuta, lukemaan vaan ! Muuten, muistutan vielä tässä että osat saattavat sisältää ala-arvoista tekstiä ! :)



(Anteeksi, kun en osaa ottaa kuvia, ja anteeksi tuo laatikko tuossa :/)
Aamulla Anna heräsi myöhässä, ja hänelle tuli kiire koulubussiin. Taloudenhoitajaa kun ei ollut, ei Anna muistanut herätä. Yö oli ollut pitkä. Anna oli yrittänyt saada unenpäästä kiinni, mutta huonolla menestyksellä. Sisällään tytöllä oli suuri kivi, äidin raiskaus. Anna olisi niin halunnut kertoa jollekin, mutta lupaus oli lupaus. Kunpa äiti olisi tajunnut, miten raskasta tämä oli hänellekin. Raskain sydämin tyttö istahti bussin takaosaan odottamaan pitkää koulupäivää.


Sillä välin Michelle nousi yksin vuoteestaan. Charlie oli taas töissä. Michellellä oli ollut vielä pidempi yö, kuin Annalla. Hän oli miettinyt vaihtoehtoja, miten päästä taas jaloilleen. Tuntui pahalta olla tilanteessa yksin, sillä eihän Annaa voinut laskea, hän oli vasta niin nuori. Michelle huokaisi väsyneesti. Sitten hän päätti tehdä pienen muodonmuutoksen. Kaikki vanhassa olemuksessa muistutti siitä. Nainen hyppäsi vuoteestaan huokaisten.


(Anteeksi, taas moka, Michellellä on jo tässä kuvassa tuo mekko, anteeksi)
Michelle tonki kaappeja ja lokeroita löytääkseen kihartimen. Hän suihkutti hiuksiinsa ensin lämmöltä suojaavaa ainetta, jonka jälkeen hän otti kihartimen käteensä. Sitten hän aloitti kihartamisen. Tyylikkäät laineet pulpahtivat hiuksista esiin. Suloinen lopputulos, erilainen kuin hänen vanhat hiuksensa. Lopulta hän oli valmis. Nainen lisäsi vielä meikin, ja lopputulos oli melko hurmaava.

Michelle siirtyi meikkisalista talon päädyssä sijaitsevaan vaatehuoneeseen. Hän tutki vaatekomeroidensa antia. Paljon paljastavia vaatteita, muotiluomuksia, ei mitään tavallista. Lopulta Michelle päätyi tyylikkään muodikkaaseen luomukseen. Monilla ei tälläisiin olisi varaa, mutta hänelle tämä oli arkiasu. Yksi hyvä puoli tässä kaikessa paskassa. Mekko toi esiin hänen kauniit jalkansa, mutta peitti kaula-aukon. Lopputulokseen tyytyväisenä Michelle siirtyi soittelemaan taloudenhoitajille. Sellainen tänne tarvittaisi, vihdoinkin.


Tunteja kului, viimein oli ruoka-aika. Charlie oli kokouksessa, kuten tavallista, joten he söivät Annan kanssa. Hetken oli hiljaista, mutta sitten Anna päätti rohkaistua.
"Äiti.. olen miettinyt, että sinun kannattaisi mennä puhumaan jollekin. Olisi varmaan ihan hyvä mennä terapiaan." Anna sanoi vaivalloisesti.
"Ei TODELLAKAAN. Jos joku näkisi minut siellä, tulisi lehteen sellaiset jutut lehteen, etten tahdo edes ajatella. Hyvin minä pärjään."
"Sinä pärjäät ? Arvaa pärjäänkö minä ? Mulla on paha olla siitä, että sä kärsit, enkä voi tehdä mitään. Voisin hankkia sulle jonkun tosi luotettavan terapeutin." Anna suutahti.
"En tiedä. Voisi se olla fiksuakin.. Katsotaan. Jos löydät jonkun hyvän, niin sano minulle. Mutta älä ota tästä paineita itsellesi." Krista sanoi ja nousi korjatakseen lautaset.


Anna otti terapeutin etsinnän vakavasti. Hän luki jokaisesta lehdestä jokaisen jutun. Terapeutteja oli kyllä, mutta mikään ei vaikuttanut oikealta. Hän ei kuitenkaan aikoisi luovuttaa, vaikka ei löytynytkään heti mitään. Anna laski lehden huokaisten. Okei, ehkä sitten seuraavassa lehdessä.


Iltoja meni, Michelle ja Anna juttelivat usein. Michelle luotti viattomaan tyttöön. Anna oli aina ollut fiksu, ei mikään juorukello.
"Mietin vieläkin, että miksi juuri minä ? Ymmärräthän, miltä tuntuu, kun vapaus viedään.Tuntuu väärältä."kerrot
"Äiti, sun pitäis kertoa isälle. Sun olo varmaan helpottuis ja kaikkee. Lupaa mulle, että kerrot isälle."
"Olen miettinyt sitä. Ehkä mun pitäisi. Ehkä olen siihen valmis. Jonakin päivänä. Mutta nyt olen valmis menemään nukkumaan. Suosittelen sinullekin, vaikutat väsyneeltä. Hyvää yötä, tyttöni." Michelle sanoi lämpimästi. Niin he painuivat nukkumaan.


Muutama viikko meni ohi kuin filmissä. Michelle ei mennyt juhliin, oli hiljaa ja jutteli Annan kanssa. Nyt, tänä päivänä hän oli päättänyt olla rohkea. Hän halusi kertoa Charlielle raiskauksesta. Tänä iltana Charlie tulisi vihdoinkin kotiin. Päättäväisenä hän lupasi itselleen kertovansa. Sitten häntä otti taas vatsasta. Oksennustauti oli vaivannut häntä. Eikä ihme, kaksi päivää kylmässä ulkona, kai pienemmästäkin tulisi sairaaksi. Michelle huokaisi ja tunki vaatteet pesukoneeseen. Huomenna tämä raataminen loppuisi, sillä hän oli saanut palkattua mukavanoloisen taloudenhoitajan, nimeltä Nina Tick. Ei sellainen kaunotar, kuin Krista, joten Charlie tuskin rakastuisi tähänkin.

Noniin, mitäs piditte ? :) Ensi osassa sitten tapahtunee jotain, tämä oli tylsä, pahoitteluni. Kommentteja saa laittaa, ja ne ovat todella mieluisia :)

Sitten päästään kolmannen osan pariin. Tässäkin osassa on pari virhettä, mutta toivottavasti eivät haittaa hirveästi :) Kommentit taas olisivat ylimukavia, niin hyvät, kuin huonotkin. (: Varoitan muuten tässä, että tulevat osat (tämä mukaanlukien) saattavat sisältää pari rumaa sanaa, jokainen lukekoon omalla vastuulla :)



Charlien pään selvitessä häntä oli kaduttanut tekosensa. Oli väärin tehdä niin Michellelle. Hän aikoisi vihdoin pyytää anteeksi, ja jos nainen antaisi hänelle uuden mahdollisuuden, niin sen hän ottaisi. Ensin asia piti selvittää Kristalle.
"Sinähän tiedät olevasi minulle tärkeä ? Toivottavasti, sillä olet minulle rakas. Mutta.. kuten varmasti ymmärrät, on minulla perhe. En voi hylätä sitä kenenkään takia. Minun on juteltava Michellelle." Charlie selvitti vaivaantuneesti. Ei ollut helppoa jättää toista.
"Kai sä nyt ymmärrät, että Michelle ei anna sulle ikinä anteeks ! Mutta toki voit yrittää, ja kun ei onnistu niin kipitä tänne. Mennään yhdessä hotelliin ja sitten ostetaan yhteinen kämppä." Krista torisi viehättävästi. Charlie ei kommentoinut, meni vain sisälle.


Mies astui varovaisesti sisään. Michelle istui järkyttyneen näköisenä sohvalla, pelkässä yöpuvussa. Charlie köhisi hiukan, ja aloitti.
"Michelle, olen liian pahoillani siitä mitä kävi. Kaikki oli erehdystä, ja tajusin sen vasta, kun oli liian myöhäistä. Rakastan sinua, Michelle. Ei kukaan tai mikään voisi sitä rakkautta minulta viedä. Toivoin, että pystyt antamaan anteeksi." Charlie sanoi asiallisen pahoillaan.
Michelle oli vain hiljaa. Mitä hän voisi sanoa ? Tietenkin hän ottaisi Charlien, mutta anteeksianto vaati joskus voimia ihan liikaa.
"En osaa sanoa. Rakastan sinua myös todella paljon, mutta ymmärräthän, että luottamus rakentuu vähitellen. Rakastan sinua kuitenkin liikaa, että voisin antaa sinun mennä."
Charlie hymyili naiselle, ja istuutui hänen viereensä halaten naista. Michelle säpsähti ja irrottautui.
"Mikä on ? " Charlie kysyi ihmeissään naisen säikähdystä.
"E-ei mikään. Tahdon vain, että etenemme hitaasti, antaa luottamuksen kasvaa vähitellen." Michelle yritti selittää. Charlie varmaan uskoi sen, ja sanoi vain ystävällisesti menevänsä töihin, ja palaavansa puoli yhdeltä yöllä.


Ulkona Charlie näki Kristan odottavan ilmeen. Hän suoristautui ja asteli nuoren naisen viereen.
"No, ymmärräthän, ettei nainen voi antaa petosta anteeksi ?" Krista kysyi viattomana."Itse asiassa en, sillä Michelle lupasi yrittää kanssani vielä. Tajuathan, että hän on minun elämäni nainen, enkä voi antaa yhden illan juttujen tulla väliimme." Charlie yritti sanoa napakasti. Kristan suu vääntyi vihaiseen mutruun, ja hän sanoi ennen kuin lähti traagiset sanat:


"Kadut tätä vielä." Niine sanoineen hän lähti kävelemään pois tontilta.


Michelle oli vaihtanut pyjaman. Hän ei voinut sietää vanhaansa. Se toi mieleen kaiken pahan. Hän painoi päänsä käsien varaan ja itki pari kyynelettä. Kaiken piti olla joskus niin vaikeaa. Hänellä oli paha olo, ällötti. Häntä myös huimaili, ja nainen oli varma, että se johtui raiskauksesta. Michelle oli järkyttynyt siitä niin. Häntä pelotti kosketus, jopa Annan. Juhliin häntä ei huvittanut mennä. Ne olisivat liian iloisia tämän kaiken paskan keskellä. Kenellekkään hän ei ollut kertonut tulleensa raiskatuksi. Michelle pelkäsi muiden reaktioita.


Anna oli huomannut äitinsä olevan usein surullinen. Vetäytyvä ja muutenkin energisyys oli poissa. Asia ihmetytti Annaa, mutta hän ei antanut sen häiritä. Olisihan se ymmärrettävää, isän pettäminen oli murtanut äidin suojakerroksen. Sen sijaan tyttö tyytyi soittamaan suurta, valkoista pianoaan. Kauniit sävelet auttoivat häntä rentoutumaan vaikeuksien keskellä. Anna sai ajatukset kuriin soiton avulla. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä vaikeammaksi meni. Enää ei olisi kuin suunnilleen vuosi, että hänestä tulisi teini-ikäinen. Anna ei halunnut tietää millainen olo olisi silloin. Samassa hän havahtui, ettei äiti ollut liikkunut huoneestaan lainkaan. Hän päätti mennä katsomaan huoneeseen.


Anna tepasteli huoneeseen, katsoi väsynyttä äitiään. Että häneen sattui nähdä äitinsä tuollaisessa tilassa. Hän päätti viimein kysyä asiasta.
"Mikä suo vaivaa ? Oot ollu ihan outo lähiaikoina, tosi surullinen ja sellainen.." Anna kysyi topakasti.
Michelle vain huokaisi, katsoi pois ja sanoi, että on kunnossa.
"Nään että suhun sattuu. Tää ei voi johtuu pelkästään faijasta, tässä on jotain muutakin." Anna katsoi suoraan äitiään silmiin.
"En tahdo sinun joutuvan kantamaan tätä kaikkea. Voin kertoa, jos lupaat, ettet koskaan, koskaan hiisku asiasta kenellekkään. Et edes isälle. Lupaathan ?" Michelle sanoi itku kurkussa.
"Lupaan, äiti." Anna sanoi, ja pyysi äitinsä olohuoneeseen, pienelle käytävänojatuolille.


Michelle istuutui sohvalle varovasti. Sitten hän aloitti hennosti kertomaan koko tarinaa. Anna katsoi vieressä surullisin silmin. Äidin äänessä oli jotain uutta. Jotain lämpöä ja tunteita. Yleensä hän oli kylmä, eikä välittänyt mistään. Nämä kaikki vaikeudet olivat kasvattaneet naista. Kauhistellen Anna kuunteli jutun. Michellen lopettessa tytär kertoi olevansa todella pahoillaan. Ja lupasi, ettei koskaan hiiskuisi asiasta kellekään.


(ilme ei vastaa olotilaa, anteeksi)
Vaikka Anna monin tavoin yritti unohtaa äidin surun, oli se mahdotonta. Hän tunsi valtavaa syyllisyyttä siitä, että ei pystynyt auttamaan äitiä, mutta vielä suurempi syyllisyys olisi, jos hän pettäisi äitinsä kertomalla asiasta jollekin aikuiselle. Kumpi siis olisi parempi ? Sitä Anna ei tiennyt.

No, mitä piditte ? =) Kommentteja vain tulemaan, ihan minkälaisia vain (:

Heh, uutta osaa pukkaa kiireisellä tahdilla :) Tässä osassa ei mitään ratkaisevaa tapahdu, vähän väliosamainen heti toiseksi osaksi :) Tämä osa ei ole parempi kuin ensimmäinen, vaikka olisin vähän toivonut osaavani ottaa paremmista kuvakulmista ynnä muusta kuvia. Säästän teidät pahemmalta purkaukselta, toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti :) Muuten, osa sisältää simejä vähissä vaatteissa, lukekoon jokainen omalla vastuulla :)


Katselin hetken toimintakyvyttömänä isää ja Kristaa. He huomasivat minut ja irroittautuivat toisistaan nopeasti. Charlie katsoi minuun paniikinomaisesti osaamatta tehdä mitään. Katsoi vain suu auki. Kristan suu vääntyi ilkeään hymyyn. Katsoin heitä vihaisena, käännyin ja juoksin pois.
"ANNA ! Odota, ei me tarkoitettu !" Isä yritti huutaa perääni. Juoksin ympärilleni näkemättä. Pois, pois, pois täältä. Isä saisi kärsiä tästä. Saisi todellakin.


Kolistelin suuresta lasiovesta sisään. En välittänyt heräisikö joku siihen. Ihan sama. Isä oli aina ollut henkilö, josta tiesi, ettei hän pettäisi. Perheemme oli hajoamassa. Tai perheemme jämät, mitä tästä kaikesta kulissista olisi jäljellä. Äiti horjui aulaan. Hän törmäili ja otti tukea seinästä.
"Mishäs sitä ollaan khuppailtu ? Khellohan on jo khuusi." Äiti sammalsi väsyneesti. Ei, ei hän ollut huolissaan. Ei hän ollut koskaan, vaikka en olisi ollut kotona. Kunhan pidin kulissia yllä, ei muuta.
"Mithä on käynyt ? Sä selvästi ithket. Ei khai kukhaan rheportteri nhähny sua ? "
"Kysy isältä ! Oon niin hiton kyllästyny tähän kaikkeen ! Kumpa mä oisin syntyny johonkin muualle. Ihan mihin muualle vaan. Sitten juoksin huoneeseeni ja hyppäsin sängylleni.


Hetken päästä Charlie astui sisään nolosti. Hän oli varma, että tytär olisi kertonut kaiken. Mutta ei ollut.
"No thulithan sä vhiimein. Lhuulin, että olit jo nhukkumassa, mutha sitä ollaa oltu mhuualla. Phitäskö mun thietää jotain ?"
Charlie katsoi känninauravaa vaimoaan pitkään. Sitten hän kertoi. Totuuden. Hetken Michelle vain katsoi Charlieta, mutta tuhahti sitten halveksuvasti, kääntyi ja juoksi pois. Charlie huokaisi raskaasti. Niin moni oli lähipäivinä juossut pois. Liian moni. Hän ei jaksanut lähteä vaimonsa perään, vaan marssi vain puhelimen ääreen.


Hän asteli puhelimen ääreen, ja valitsi Kristan numeron. Huokaisten hän kertoi Michellen reaktion. Krista hymyili langan päässä, mutta yritti kuulostaa myötätuntoiselta.
"Miten me tehään nyt ? Tuskin Michelle haluaa mua siivoamaan teille hetkeen."
"No, ajattelin, että lähettäis meidän mökille. Se on pieni, mutta sinne mahtuu. Juotais vähän shampanjaa ja yritettäis keksiä jotain. Minusta tuntuu, ettei täällä ole sijaa minulle. Ainakaan vähään aikaan. Ollaan viikonloppu siellä." Charlie sanoi raskaasti.
Kristalle tämä sopi hyvin, ja sovittiin, että Charlie tulisi hakemaan Kristan hänen kotoa. Charlie ei tiennyt, että Anna joutui kuulemaan tämän kaiken. Se oli liian väärin, sillä hän kyllä tiesi, mitä mökillä tulisi tapahtumaan, jos heillä olisi shampanjakin mukana. Anna yritti peittää tukahtuneisuuttaan uneen, mutta kesti pitkään, ennenkuin hän nukahti.


Sillä välin Michelle joi väkevää alkoholia. Se helpottaisi häntä. Hetkeksi. Monta lasillista oli jo kulunut, mutta ei hän välittänyt. Jos Charlie jättäisi hänet, olisi hänen elämänsä loppu. Kaikki omaisuus lähtisi, ja häntä alettaisi kohdella kuin rahvasta. Äkkiä häntä alkoi pyörryttää ja hän kaatui maahan.


Niin hän vaipui pitkään, pitkään pimeyteen.

Sillä välin mökissä:

Monta lasillista kului muuallakin, Kristan ja Charlien yrittäessä unohtaa tapahtunut. Aamu vaihtui illaksi, taukoamattomalla syötöllä meni shampanja kurkusta alas. Vastuuntunnon rippeet unohtuivat, ja illalla kummatkin olivat jo siinä tilassa, että oli siirryttävä intiimimpiin oloihin.


Vaatteet saivat nopeasti kyytiä, ja pian he huomasivat olevansa alusvaatteisillaan sängyllä. Charlielle heräsi pieni epäilys. Kannattaisiko todella tehdä tätä ?
"Tämä ei ole oikein" hän sanoikin epäillen.
"Ei niin, mutta kukaan ei saa tietää."
"Käytäthän pillereitä ?" Charlie vielä varmisti. Krista vakuutti hänelle käyttävänsä, ja niin hän antoi tunteidensa viedä. Näissä olosuhteissa Krista sai varmistuksen siitä, että hänen elintasonsa tulisi olemaan korkea. Hän vaipui peiton alle pirullinen hymy kasvoillaan.


Uusi aamu sarasti. Michelle nukkui penkillä. Hän raotti silmiään. Valtava päänsärky jyskytti hänen päässään, eikä nainen muistanut miksi hän oli tässä. Valtava kipu viilsi häntä. Muistikuvat alkoivat hiljalleen hipua mieleen. Hän oli kuullut Charlien pettävän itseään, juonut liikaa, aivan liikaa. Ja sammunut kera valtavan päänsäryn maahan. Mutta, mitä hän teki penkillä ? Samassa Michelle katsoi veristä penkkiä. Hänen alushousunsa olivat maassa, mutta housut päällä. Sitten hän tajusi, elämänsä karmaisevimman asian : Hänet oli raiskattu.

Mitäpä piditte toisesta osasta ? Tämä tuli todella nopeasti, kolmas osa menee kyllä luultavasti ensiviikolle, tai viikonloppuun, sillä kohta alkaa taas tulla kokeita ja PALJON. Mutta, toki osa on tulossa mahdollisimman pian :) Muutamia kuvia minulla on jo siihen, katsotaan, miten ehdin pelata. Mutta nyt, kommentteja vain kaikilta lukijoilta :)

Ennen ensimmäisen osan alkua, haluan pahoitella tämän osan laatua :( Yritin ottaa hyviä kuvia, mutta se tuntui vähän haastavalta. Toivottavasti ensi osassa kuvat täsmäävät paremmin tapahtumien kanssa. :) No, yrittäkää kuitenkin saada hyvä lukukokemus (: Muuten, sellaiset peilit lattiaan hidastivat jo valmiiksi hidasta konettani paljon, joten jouduin rakentamaan uuden talon. Sen takia huoneet ovat vähän erilaisia, anteeksi :9


(Ja jo heti aluksi pitänee pyytää anteeksi huolimattomuuttani, sillä Anna nousee sängystä arkiasu päällään .. sori )
Anna heräsi levottomana. Hän hieraisi hiestä märkää otsaansa, painajaiset olivat riivanneet häntä taas koko yön. Pahat unet olivatkin tulleet jo tutuiksi lähiviikkoina. Aamulla hän ei kuitenkaan koskaan muistanut, mitä unessa oli tapahtunut. Ainoa mielikuva siitä oli surullisuus, tunne, ettei hän voinut estää tapahtuvaa, vaan joutui katsomaan vierestä jotain.. väärää. Hän päätti unohtaa unet, edessä olisi ihana lauantaipäivä.
 

Taloudenhoitaja oli laittanut hetki sitten murokulhon odottamaan häntä. Anna nappasi lautasen pöydältä ja istuutui pehmeälle tuolille pöydän ääreen. Hän katseli sieltä Fannyn nautinnollista ruokahetkeä, ja kadehti kissaa. Sillä oli niin helppoa. Nauttia jokaisesta päivästä vailla huolenhäivää. Toisin olivat hänen asiansa. Anna joutui syömään yksin, tekemään läksyt yksin, viettämään vapaa-aikansa yksin.. vanhemmat olivat aina poissa. Tai oikeastaan äiti oli usein aamupäivisin kotona, mutta nukkui, laittoi hiuksiaan, sovitteli vaatteita tai yksinkertaisesti luki muotilehtiä. Kavereita ei tytöllä ollut, ei kukaan halunnut olla hänen kanssaan koskaan. Isästään hän ei halunnut edes puhua. Oli niin ilmeistä, ettei mies välittänyt Annan asioista tippaakaan. Miehen ainoa oikea rakkaus oli hänen oma firmansa.


Anna siirtyi soittamaan suurta, valkoista pianoaan. Siihen sai purkaa kaikki yksinäisyydentunteet. Kymmenen metrin päässä hänestä Michelle ja Charlie juttelivat kiivaasti.
"Lähtisitkö siis kanssani firman vuotuisiin juhliin ?" Charlie kysyi vaimoltaan hymyillen.
"Voi kyllä ! Kaipasinkin rentoutumista tältä kaikelta hässäkältä. Taloudenhoitaja jää Annan seuraksi, tai Anna jää yksin, kyllä hän pärjää joka tapauksessa. Moneltako tulet hakemaan minut, kultaseni ?
"Tasan kello kuusi, juhlat alkavat seitsemältä. Ole valmiina pihalla, otan sinut kyytiin siitä. Nyt minun täytyy mennä äkkiä, palaveri alkaa ihan kohta, nähdään illalla." Mies sanoi asiallisesti Michellelle lähtiessään kohti ulko-ovea.


Michelle päätti, että Krista saisi kertoa asiasta Annalle. Hän itse liiteli kohti vaatehuonetta sovittamaan jotain tyylikkäistä merkkiasuistaan. Krista lähestyi Annaa olohuoneessa, kun tyttö oli menossa lukemaan kokeisiin.
"Neiti hei, kuulin äskettäin äidiltänne, että he lähtevät isänne kanssa joihinkin edustusjuhliin illalla. Olisin mielelläni jäänyt tänne teidän kanssanne, mutta minulla on valitettavasti koulutus. Joudutte jäämään tänne yksin, mutta olettehan jo iso tyttö, pärjäätte varmasti." Krista lausui Annalle teennäisen ystävällisesti. Annaa oli aina ärsyttänyt toisten tapa teititellä häntä, hänhän oli vasta kahdentoista, ei mikään rouva.
"Sinun ei tarvi teititellä mua. Joudunko jäämään tänne yksin ? En halua, täällä on tosi pelottavaa yksin illalla, kun talo on tälläinen hehtaaripalatsi !" Anna vastasi tympeästi kodinhoitajattarelle.
"Olen pahoillani, mutta näin on tehtävä. Pärjäät varmasti. Ja jos tulee paha tilanne, niin voit kuulemma soittaa Rouva Palazzille. Mutta vain hätätilanteessa." Nainen lausui piirunverran töykeämmin. Sitten hän ohitti Annan ja lähti tiskaamaan lautasia.
Anna jäi paikalleen seisomaan. Illasta tulisi yksinäinen. Todella yksinäinen.


Michelle ja Charlie seisoivat tyytyväisinä pihallaan, valmiina nousemaan odottavaan taksiin. He eivät paljoa ajatelleet, miltä Annasta tuntui, vaikka tyttö oli yrittänyt selittää äidilleen, ettei halunnut jäädä yksin. Kuin unohtaen tämän Michelle hymyili astuessaan keltaiseen taksiin, joka veisi heidät kohti seurapiirikemuja.


Ilta sujui yksinäisissä merkeissä Annan lukiessa kokeisiin, soittaessa pianoa, sekä ruokaillessa valmisruoalla. Illan pimetessä alkoi Annaa kalvaa pelko yksin olemisesta. Hän ajatteli tunteen helpottava, jos saisi puhua jollekin. Hän päätti soittaa yhdelle ja ainoalle tutulleen koko koulusta, jonka kanssa oli jopa joskus jutellut. Tyttö ei ollut kiusannut häntä, vaan jopa ymmärtänyt. Eivät he kavereita olleet, mutta tunsivat toisensa. Anna nosti luurin sateen ropistessa ikkunaan. Luurista kuului pari tööttäystä, mutta sitten linja katkesi. Paria sekuntia myöhemmin myös valot naksahtivat pois. Anna joutui paniikkiin. Hän oli aina pelännyt pimeää paljon. Nyt ei ollut puhelinta, eikä valoja.


Anna juoksi peloissaan valonkatkaisijalle, mutta valot eivät syttyneet. Häntä pelotti, pelotti paljon. Tyttö yritti hetken hillitä pakonomaista tunnettaan päästä pois talosta. Mutta sitten vastustus petti, ja hän ryntäsi kohti ovea.


Pimeyteen katsoessaan hänellä oli hetken olo, että häntä tarkkailtiin. Se kuitenkin meni hetkessä ohi, ja hän ajatteli sen olevan vain valvontakamera, jonka tutka häntä osoitti. Anna juoksi ulos ovesta, ei tiennyt minne, mutta juoksi kuitenkin. Juoksi pitkään, pitkään, saavuttamatta mitään tuttua paikkaa..

Sillä välin puistossa:


Ilta pimeni puistossakin. Charlie ja Krista istuivat lammen rannalla jutellen rauhallisesti.
"Onneksi Michelle ei epäillyt mitään minun sanoessa, että lähtisin nukkumaan. Siellä hän nyt nauttii juhlista vähintäänkin aamuun asti. Ja minä saan nauttia sinusta, Krista. Ja se on parasta, mitä minä voin saada.." Charlie hempeili Kristalle. Nainen katsoi häntä tekohymy naamallaan ja vastasi.
"Totta, Charlieni. Nautin minäkin sinusta paljon, todella paljon. Olet unelmieni mies, ymmärräthän ?"
Charlie hymyili naiselle ja nyökkäsi. Romantiikka kukoista heidän välillään.


Pari hetkeä myöhemmin tunnelma oli jo todella intiimi. Rauhallisen lammen toisella puolella ihmiset paistoivat makkaraa, mutta heillä ei ollut nälkä. Rakkaus peitti alleen kaiken muun. Kaikki ympäristön äänet, eivätkä he tunteneet mitään muuta kuin toisensa.

Sillä välin Anna oli juoksussa kohti puistoa. Kylkeen pisti, mutta hän ei voinut lopettaa juoksua. Ei ennen puistoa. Siellä olisi varmaan ihmisiä, vaikka kello olikin jo lähemmäs yhtä. Tajuamatta tulevaa paljastusta Krista ja Charlie kaulailivat lämmen ääressä.


He kaulailivat liian rakastuneesti, sillä eivät huomanneet Annaa, joka saapui lammelle. Tyttö siristi silmiään, kun näki kaksi tuttua hahmoa. Hän ei nähnyt tarkasti, joten meni hitusen lähemmäs. Nähdessään isän Kristan kanssa hänen silmänsä samenivat. Ei, ei tämä voinut mennä näin. Vaikka äiti olikin kylmä ihminen, ei hänkään tälläistä ansainnut. Miten isä saattoi tehdä tämän heille ?

Osa oli tönkkö, tiedän, ja pyydän anteeksi. Ensiosassa yritän parantaa vähän tarinan laatua. No mutta, mitäpä te, lukijat, piditte osasta ? Kommentteja vain, ja toiveita ja ihan mitä vain (: